Blogi: Kultaisia hippusia

On jo aika

Anne Siirilä kirjoitti

On jo aika
Tyyneys on jo sisälläsi. 
Odottaa vuoroaan.
Vielä hetken viivyttelee, 
että pelko väistyisi. 
Että epäilys menettäisi voimansa.

Lue lisää →

Pistävät sanat

Anne Siirilä kirjoitti

Pistävät sanat

Sanat pistävät. Kuin neulankärjet. Jotka läpäisivät ihon ja jättivät muiston jonnekin sinne syvälle.  Jotka edelleen uinuen ovat tulehduksissa  välillä purskauttaen tulehtunutta eritettään pintaan.  Haisten pahalta. Maistuen pahalta.  Tuoden kuvotuksen ja vilun väristykset.  Eikä vain sanat, vaan myös ne kaikki kovat ja arvostelevat katseet. Ja kaikki se vastaanotettu viha ja kiukku, joka tuntuu vieläkin kehossa  kuin piiskan iskut tai läimäisyt avokämmenellä.  Tai kaikki ne pirulliset kehut, jotka oli tarkoitettu satuttamaan  tai lausuttiin halveksuen.  Tai ne ”lahjat”, jotka annettiin omahyväisyydellä. Tai ne ”lahjat”, jotka sinut pakotettiin ottamaan vastaan,  vaikka joka solu huusi ”EI!”.  ”Lahjat”, jotka asettelit esille samalla innolla  kuin olisit nielaissut...

Lue lisää →

Sinä päivänä

Anne Siirilä kirjoitti

Sinä päivänä
Sinä päivänä, kun viimein näen Sinut,
ajan ei tarvitse lakata juoksemasta
eikä luomakunnan pidätellä hengitystään.
Ei.
Sinä päivänä sydämeni saa hakata hiukan nopeammin ja silmäkulmiini alkavat kerääntyä pienet naururypyt.

Lue lisää →

Rakkauden lukot

Anne Siirilä kirjoitti

Rakkauden lukot

Jos et avainta pois heitä, et luota? Jos et lukkoa kiinni napsauta, et uskalla?  Jos et lukkoa hanki ollenkaan, et rakasta? Onko näin? Jos kääntäisikin kaiken toisin päin? Kirjoitettu 20.5.2019 Törnävän saarella Seinäjoella PS. Tuollainen ajatelman pätkä minulle syntyi spontaanisti katsellessa Törnävän sillan rakkauslukkoja. Olevinaan ajatelma jäi kesken, vaan nyt kun palasin tähän, niin eipä tuohon ole tarve lisätäkään mitään.

Lue lisää →

Kuuntele mitä puhut

Anne Siirilä kirjoitti

Kuuntele mitä puhut

Yksi minun tapani oppia on kuunnella mitä puhun. Ja se pätee sekä minussa olevien patoumien ja ajatusrakennelmien löytämiseen, että myös aivan uuden tiedon tuottamiseen. Alitajunta prosessoi unissa ja hereillä meissä kaikissa sellaisia asioita ja tunteita, mihin ei pelkällä järjellä saa kaiken kattavaa tarttumapintaa. Olin nuorena aikuisena yliajatteleva ja ylianalysoiva ja hakkasin koodarin rutiinilla aliohjelmien silmukoita uudelleen ja uudelleen päässäni selvittääkseni kaikki mahdolliset riskitekijät, mahdollisuudet, asioiden väliset liitännäisyydet ja näkökulmat ennen kuin pystyin saamaan edes hataraa varmuutta ja mielenrauhaa tekemisiin tai päivän päätteeksi asettuessa nukkumaan. Hyvin monipuolisia näkökulmia ajatteleva ja erittäin värikkäästi tunteva ja ilmaisuvoimainen olen edelleen. Mutta vuosien myötä olen...

Lue lisää →